Poikkeava haju ja sisäilma kuntotarkastuksessa

Poikkeava haju kodissa – mitä kuntotarkastuksessa voidaan selvittää?

Poikkeava haju voi olla ensimmäinen havainto rakennuksen ilmanvaihtoon, materiaaleihin tai rakenteisiin liittyvästä ongelmasta. Tunkkaista, maakellarimaista, kemiallista tai viemärimäistä hajua ei kuitenkaan voida tulkita luotettavasti pelkän hajuaistimuksen perusteella.

Kuntotarkastuksessa hajuhavainto kirjataan, sen mahdollista lähdettä arvioidaan ja tarvittaessa ehdotetaan tarkempaa tutkimusta. Tavoitteena on, että rakennuksen ostaja, myyjä ja muut kaupan osapuolet ymmärtävät havainnon merkityksen ja siihen liittyvän epävarmuuden.

Hajuhavainto ei ole diagnoosi

Poikkeava haju kertoo, että tilassa tai siihen yhteydessä olevassa rakenteessa saattaa olla hajun lähde. Haju ei kuitenkaan yksin osoita kosteus- tai mikrobivauriota eikä kerro varmasti, mistä epäpuhtaus on peräisin.

Hajun lähde voi sijaita myös muualla kuin siinä huoneessa, jossa haju havaitaan. Epäpuhtauksia voi kulkeutua sisäilmaan esimerkiksi rakenneliittymien, läpivientien, alapohjan tai ilmanvaihdon kautta. Rakennuksen painesuhteet vaikuttavat siihen, mihin suuntaan ilma ja sen mukana kulkeutuvat epäpuhtaudet liikkuvat.

Myös hajujen puuttumiseen tulee suhtautua oikein. Hajuton rakennus ei automaattisesti tarkoita, että rakennus on vaurioton tai että sisäilman terveellisyys olisi todettu.

Millaisia hajuja kuntotarkastuksessa voidaan havaita?

Kuntotarkastuksessa voidaan havaita esimerkiksi seuraavia poikkeavia hajuja:

• Tunkkainen ilma voi liittyä riittämättömään ilmanvaihtoon, korkeaan henkilökuormitukseen, ilmankosteuteen tai sisäisiin epäpuhtauslähteisiin. Hiilidioksidi on hajuton kaasu, mutta sen pitoisuutta voidaan käyttää ilmanvaihdon riittävyyden arvioinnissa.
• Maakellarimainen tai mikrobiperäiseksi epäilty haju voi liittyä kosteus- tai mikrobivaurioon. Haju voi kulkeutua sisäilmaan myös rakenteen sisältä ilmavuotojen mukana.
• Vanhan rakennuksen ummehtunut haju voi joissakin tapauksissa liittyä vanhoista puunsuoja-aineista muodostuneisiin kloorianisoleihin. Mahdollisia ovat myös muut materiaaliperäiset lähteet sekä kosteus- ja mikrobivauriot.
• Viemärin haju voi johtua kuivuneesta tai viallisesta hajulukosta, vuotavasta viemäriliitoksesta, lattiakaivon puutteellisesta tiivistyksestä tai viemärin tuuletuksen ongelmasta.
• Terva- tai kreosoottimainen haju voi liittyä kivihiilipikeen, kreosoottiin tai muihin vanhoihin tervapohjaisiin rakennusmateriaaleihin. Materiaalin mahdollisia PAH-yhdisteitä ei voida varmistaa hajun perusteella.
• Kemiallinen, makea tai liuotinmainen haju voi olla peräisin rakennusmateriaaleista, liimoista, pinnoitteista, kalusteista, puhdistusaineista tai tiloissa säilytettävistä kemikaaleista.
• Tupakan haju voi tulla tupakoinnista, materiaaleihin jääneistä yhdisteistä tai toisesta tilasta ilmanvaihdon ja ilmavuotojen mukana.
• Eläinten eritteisiin viittaava haju voi liittyä lemmikkieläimiin tai rakenteisiin päässeisiin lintuihin ja jyrsijöihin. Rakenteissa voi olla pesiä, jätöksiä ja vaurioituneita eristemateriaaleja.

Tarkastusraportissa tulisi käyttää mahdollisimman kuvaavaa ilmaisua. Esimerkiksi puhekielinen ilmaus ”mummonmökin haju” ei kerro riittävän tarkasti, millaisesta hajusta on kysymys. Haju voidaan kuvata esimerkiksi ummehtuneeksi, maakellarimaiseksi, kemialliseksi, makeaksi tai pistäväksi.

Sisäilmaan vaikuttavat myös hajuttomat epäpuhtaudet

Sisäilman laatua ei voida arvioida pelkästään hajujen perusteella. Esimerkiksi radon ja häkä ovat hajuttomia ja näkymättömiä kaasuja.

Sisäilmaan voivat vaikuttaa myös:

• ilmanvaihdon riittävyys ja hiilidioksidipitoisuus
• rakennusmateriaaleista vapautuvat VOC-yhdisteet
• radon
• häkä eli hiilimonoksidi
• pienhiukkaset
• teolliset mineraalivillakuidut
• huonelämpötila ja vetoisuus
• liian korkea tai matala ilmankosteus
• rakenteiden kosteus- ja mikrobivauriot.

Osa näistä tekijöistä voidaan selvittää vain pitkäkestoisilla mittauksilla, laboratorioanalyyseillä tai rakenneteknisillä tutkimuksilla.

Mitä kuntotarkastus kertoo sisäilmasta?

Kuntotarkastuksessa sisäilmaan liittyviä olosuhteita arvioidaan pääasiassa aistinvaraisin havainnoin ja tarkastukseen kuuluvin tavanomaisin mittauksin. Tarkastuksessa kiinnitetään huomiota poikkeaviin hajuihin, ilmanvaihdon toimintaan, näkyviin kosteusjälkiin, materiaalivaurioihin ja mahdollisiin epäpuhtauksien kulkeutumisreitteihin.

Tavanomaisen kuntotarkastuksen perusteella ei voida todeta, että sisäilma on terveellistä tai että asunto täyttää asumisterveysasetuksen kaikki vaatimukset. Kuntotarkastus ei myöskään korvaa varsinaista sisäilma- ja rakenneteknistä kuntotutkimusta.

Jos tarkastuksessa havaitaan sisäilmaan mahdollisesti vaikuttava riskitekijä, raportissa tulee kertoa:

• missä ja milloin havainto tehtiin
• millainen ja kuinka voimakas haju oli
• oliko haju jatkuva vai ajoittainen
• mikä voisi olla hajun mahdollinen lähde tai kulkeutumisreitti
• mitä epävarmuutta havaintoon liittyy
• millä lisätutkimuksella asia tulisi selvittää.

Milloin tarvitaan lisätutkimuksia?

Lisätutkimusta voidaan tarvita, jos poikkeavan hajun lähde ei selviä kuntotarkastuksessa tai jos havaintoon liittyy epäily rakenteen vauriosta.

Tilanteen mukaan jatkotoimenpiteenä voidaan ehdottaa esimerkiksi:

• rakenneteknistä kuntotutkimusta
• rakenteen avaamista
• kosteusmittausta
• ilmanvaihdon toiminnan ja ilmavirtojen tutkimista
• rakennuksen painesuhteiden selvittämistä
• radonmittausta
• materiaali- tai ilmanäytteenottoa
• VOC-, PAH- tai mineraalivillakuitututkimusta.

Lisätutkimus kannattaa tehdä ennen asuntokauppaa aina, kun havainto voi vaikuttaa rakennuksen käyttöön, korjaustarpeeseen tai kaupan osapuolten päätöksentekoon. Jos ehdotettua tutkimusta ei tehdä, tutkimatta jättämisestä aiheutuva epävarmuus on tuotava selvästi esille.

Selkeä kuntotarkastus auttaa tekemään turvallisempia päätöksiä

Suomen Talokatsastuksen kuntotarkastuksessa sisäilmaan liittyvät havainnot kirjataan ymmärrettävästi. Raportissa erotetaan toisistaan tehty havainto, sen mahdollinen merkitys ja ehdotettu jatkotoimenpide.

Tavoitteena on antaa rakennuksen ostajalle ja myyjälle mahdollisimman selkeä käsitys siitä, mitä tarkastuksessa havaittiin, mitä ei voitu tarkastaa ja mitä asioita tulisi vielä selvittää.

Tarvitsetko kuntotarkastuksen tai arvion tarvittavista lisätutkimuksista?

Varaa kuntotarkastus – tai ota yhteyttä Suomen Talokatsastukseen, puhelin 010 337 3488